Julkaistu Perhonjokilaakso-lehdessä 8.5.2014
Äitiyden koulussa ilman
päättötodistusta
Ajatukseni ovat perheissä, sillä
edessä on äitienpäivä ja kodit valmistautuvat juhlintaan. Mitä neljän lapsen
äiti miettii nimikkopäivän kynnyksellä?
Äitiys ei ole saavutus, jota voisin juhlia ikään kuin se olisi ansio. Se on lahja,
jonka on saanut avata perheen sisällä. Se on kudottu kokoon rakkaudesta ja
syvästä yhteydestä puolisojen välillä, ja se on aina ihme. Se on rutistuksia,
vilpittömyyttä, onnen puristusta, kiitollisuutta, väsymystä, ongelmia,
anteeksiantoa. Se on elämän koko vyöry.
Äitienpäivänä juhlinnan kohteena on koko
perhe. Se on yhteinen kiitos: me kaikki olemme olemassa!
Tiedän että joukkoon mahtuu monenlaista
elämäntilannetta: On äitejä, joiden äitiys on ihan tuore, ihana kuin nupusta
auennut ruusu. Jonkun äitiys on jo moninkertaista lahjaa. Jollekin äitinä
olemiseen liittyy ihanuutta mutta jollekin haavoja ja tuskan kanssa kulkemista.
Joku saa äitienpäivänä suukkoja, toinen itkee muistojensa kanssa.
Läheskään aina ei itse voi valita,
millaista elämätilannetta kulloinkin elää. Eivät parhaatkaan valinnat voi
suojata niin, etteikö kohdattaisi myrskyjä. Eikä missään ole sellaista
valtakuntaa, jossa voi opiskella äidiksi ja saada päättötodistuksen. Mutta
äitiys kyllä panee kouluun. Itse olen käynyt tätä arjen korkeakoulua
nelilapsisen perheen äitinä omien vajavaisuuksieni kanssa vuosien ajan.
Nyt kun omat lapset ovat jo siivillään, on jo vähän ehtinyt saada
perspektiiviä vanhempana olemiseen ja kaikkein tärkeimpiin asioihin perheessä. Millä
haluaisin rakentaa elämääni, jos voisin elää sen uudelleen, ja mikä kantaa
tänään? Millä haluaisin rohkaista toisia äitejä? Mitä haluaisin antaa nuortemme
eväiksi?
Voisin puhua paljon perheen
keskinäisistä asioita ja ihmissuhteista ja taloudesta ja muusta, joka on niin
tärkeää. Mutta niitäkin tärkeämpinä
haluan nostaa esille sellaisia lujuuksia, joiden arvo ja voima ei muutu
olosuhteiden eikä aikojen mukana.
Ensimmäiseksi halua sanoa, että Kiitos Jeesus,
että Sinä olet totta ja olet olemassa! Olen kokenut, että Hän on Persoona, jolla
on voima olla mukana ihmisen arjessa, ilossa ja kivuissa. Yhteys Häneen
merkitsee anteeksiantamuksen vapautta, hyväksyntää ja armoa, toivoa ja tulevaisuutta,
rohkaisua, uusia mahdollisuuksia. Itse olen tarvinnut näitä kaikkia.
Äitiydessä on riemun luokkia, jolloin
sisin kuplii iloa ja rakkaus hyväilee koko elämää. Siinä koulussa kokee
kuitenkin myös, miten omat käsikirjoitukset eivät toimikaan, kun tilanteet
painavat päälle 24 tuntia päivässä. Ja
joskus elämässä tuntuu olevan vain kysymyksiä ja epäonnistumista, ja joskus sielun
syli on täynnä kipua ja katumusta.
Silloin erityisesti tarvitaan
Jeesusta. Hänellä on lahja sille äidille ja myös isälle, joka on murtuneena isojen
tai pienten kuormien alla. Sillekin, joka yksin kantaa taakkojaan. Sillekin, jonka rakkaus on mitätöity ja
työnnetty syrjään.
Se lahja on Jumalan armo.
Tätä armoa,
hyväksyntää, uuden mahdollisuutta ja voimaa jakaa Jumala, Jeesus Kristus. Minun
Vapahtajani, sinunkin Vapahtajasi!
Toinen lujuustekijä elämään on Raamattu, Jumalan Sana. Se on semmoinen varmuus, jonka varaan
uskaltaa elämänsä rakentaa, sen pohjalla uskaltaa elää ja myös kuolla. Se on
lääke, joka hoitaa haavoja ja lohduttaa, se avaa väylät ikuisuuteen asti. Se on
yhtä kuin Jeesus Kristus, Hänen luonteensa, sanomansa, persoonallisuutensa. Jos
voisin elää päiväni uudelleen, yhä enemmän haluaisin Jumalan Sanan voimaa ja
elämää, yhä enemmän haluaisin juurruttaa lapsiani siihen, yhä enemmän haluan
syödä sitä nytkin. Sillä tajuan yhä selvemmin, että siinä on Totuus, joka ei
vanhene.
Kolmas lujuustekijä: Äiti ja isä, käytä rukouksen valtavaa mahdollisuutta! Kanna lapsesi,
heidän elämänsä ja hätänsä ja myös oman sisimpäsi kuormat sen Vapahtajan eteen,
jolla on valta ja voima ja sydäntä sinun asioillesi! Raamattu sanoo, että Hän
ei ole kuuro kuulemaan. Rukous muuttaa meitä
itseämme, koska se vie meidät elävän Jumalan lähelle, mutta se vaikuttaa myös
rakkaittemme maailmaan.
Ja omia nuoriani ja muidenkin äitien nuoria haluan rohkaista: Ota rohkeasti
etunoja elämää kohti – mutta rakenna sellaiselle pohjalle joka kestää.
